Runoilija, lääk. lis. Matti Tiisala kuoli sairaskohtaukseen Helsingissä 17. marraskuuta 2007. Hän oli kuollessaan 52-vuotias.
Tiisala oli nuorin aikanaan Suomen johtaviin kirurgeihin kuuluneen K.W. Tiisalan yhdeksästä lapsesta. Äiti Tellervo (o.s. Leskinen) oli yrittäjä, Helsingin Kenkä- ja Kumi Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja.
Tultuaan ylioppilaaksi 1974 Helsingin normaalilyseon latinanluokalta Tiisala opiskeli joitakin vuosia Teknisessä Korkeakoulussa, mutta valitsi lopulta lääkäriuran valmistuen lääketiteteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1983. Hän työskenteli lääkärinä eri toimipisteissä Lohjalla, Vantaalla ja Helsingissä vuoteen 1995 asti. 80-luvun lopulla hän kiinnostui psykoanalyysistä ja osallistui myös alan koulutukseen.
Ennen muuta Tiisala tullaan kuitenkin muistamaan monumentaalisesta runotuotannostaan, joka kuuluu viime vuosikymmenten merkittävimpiin maassamme.
Runoilijan varhaisvaiheen tärkeitä vaikuttajia olivat Väinö Kirstinä, Matti Paavilainen ja Tuomas Anhava, joille yhdessä kuulunee ansio hänen "löytämisestään". Tiisala kirjoitti suomalaisen modernismin perinteessä kehittäen sen pohjalta Haavikko-vaikutteisen, mutta täysin omintakeisen lyyrisen kielen, jolle pysyi uskollisena. Hänen runoilleen oli ominaista herkkäkuuloinen, viimeiseen asti hallittu rytmi ja tietoisuuden ja moraalin perustojen hellittämätön kysyminen.
Tiisala sai runoudestaan runsaasti tunnustusta -- esikoinen Se ei ollut ovi (Otava, 1982) sai J.H. Erkon palkinnon ja viisi vuotta myöhemmin hänelle myönnettiin Valtion Kirjallisuuspalkinto. Runoilijan ja Suomen "virallisen" kirjamaailman tiet erkanivat kuitenkin 90-luvun puolivälissä, ja hänen tuotantonsa painavin osa ilmestyi -- vaikean henkisen sairauden varjostamana -- omakustanteina, julkista vastakaikua tapaamatta.
Matti Tiisalaa jäivät kaipaamaan omaisten ohella monet uuden runouskenttämme aktiivit, joille hänestä ehti muodostua -- etäinen ja arvoituksellinen, mutta elävä -- legenda. Runoilijan työ jatkuu hänen lukijoissaan ja tulee vaikuttamaan vielä pitkään. "Kun on aloittanut puhumisen,/ ei sitä voi lopettaa vaikenemalla." (Se ei ollut ovi, ensimmäinen runo)
Leevi Lehto
Kirjoittaja on runoilija, kääntäjä, kustantaja
